Hyvän isopurjeen anatomia

Edellisessä kirjoituksessa kävimme läpi hyvän rullagenuan ominaisuuksia ja varustusta. 

Nyt paneudutaan puolestaan isopurjeeseen. Mikä tekee hyvän isopurjeen? Mitkä varusteet ovat tärkeitä? Lapilatat vai ei? Kuinka monta reiviä? Onko pakko olla purjenumero?

Sen pitää olla valkoinen ja kolmion mallinen. Ei kai sitä nyt isopurjeelta muuta vaadita? Kyllä muuten vaaditaan. Paljon muuta. Purjeen tulee kestää vuosia, ellei vuosikymmeniä, toimia tyynessä ja myrskyssä, olla helppokäyttöinen ja tehokas. Siinäpä vaatimuksia näin ensi alkuun.

Materiaali

Materiaalin valintaan vaikuttaa veneen koko, veneen paino, ja purjeen käyttötarkoitus. Edelleen valtaosa matkapurjeista valmistetaan erilaisista kudotuista polyesterikankaista eli, Dacron-kankaista. Valittu materiaali määrittää myös sen millaista leikkausta purjeessa käytetään. Dacroneista löytyy sekä vaakaleikkaukseen, että radiaalileikkaukseen soveltuvia kankaita. Tämä riippuu kankaan kudonnasta.

Leikkaus

Pysytään taas tässäkin artikkelissa hyvissä ja laadukkaissa peruspurjeissa ja jätetään membraanit vähemmälle. Ne ovat kuitenkin vain aniharvoin matkapurjehtijan valinta.

Leikkaus on yleisimmin joko vaakaleikkaus tai radiaalileikkaus.

Isopurjeen leikkauksen määrittävä tekijä on ensisijaisesti valittu materiaali. Se taas puolestaan valikoituu veneen koon, veneen painon, purjeen käyttötarkoituksen ja purjeen geometrian mukaan.

Kapeissa ja korkeissa niin sanotuissa high-aspect purjeissa pärjätään useammin vaakaleikkauksella. Tällaisia kapeita korkeita isopurjeita näkee yleensä

vanhemmissa toppirikisissä veneissä. Leimallista on myös, että isopurje on tällöin pinta-alaltaan veneen kokoon nähden pieni tai pienehkö.

Radiaalileikkauksella jäljitellään purjeeseen kohdistuvia kuormia. Suurimmat kuormat lähtevät purjeen kulmista viuhkamaisesti ylöspäin ja kohti purjeen keskiosaa. Paneelit suunnataan näiden päärasitussuuntien mukaisesti niin, että kankaan vahvin suuntaa on aina kuorman suuntainen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että purje pysyy paremmin suunnitellussa muodossaan. Koska radiaalipaneelien saumat ovat kuorman suuntaiset, kohdistuu niihinkin vähemmän voimia. Vaakasaumoja radiaalileikatussa isopurjeessa on vain muutama. Vaakasaumat ovat leveämpia kuin radiaalisaumat, sillä ne ovat vetoon nähden poikittain.

Kun veneen ja purjeiden koko kasvaa, saattaa membraanipurjeet olla järkevä vaihtoehto. Tämä siksi, että paneelipurjeen paino saattaa nousta turhan korkeaksi ja sen käsittely pienellä porukalla on haastavaa. Toki paneelipurjeitakin voidaan tehdä eksoottisemmista materiaaleista, joiden vetolujuudet sallivat käyttää kevyempää kangasta, mutta tällaisten materiaalien hinnat saattavat karata jopa membraanipurjetta kalliimmaksi. Kysy tarjous niin kyllä osaava purjemyyjä sitten osaa kertoa mikä on järkevää.

Reivit

Useimmiten päädytään kahteen reiviin. Jos veneessäsi on niin kutsuttu yhden köyden reivaussysteemi, niin se määrittää reivien maksimikorkeudet. Jos taas ei ole, niin reivit voidaan suunnitella lähes mille korkeudelle tahansa. Usein reivit sijoitetaan niin, että ensimmäisen reivin korkeus on 10-13% etuliikin mitasta ja toisen 20-26%. Vanhemmissa purjeissa näkee monesti jopa kolme reiviä ja silloin ne ovat usein aika pienillä väleillä. Näissä ensimmäinen reivi ei vielä paljoakaan pienennä purjetta. Nykyään taasen valitaan usein ennemmin kaksi reiviä hieman suuremmilla väleillä. Näin ollen pinta-ala pienenee sopivasti jo ensimmäisellä reivillä ja toisella reivillä pärjätäänkin sitten jo erittäinkin kovissa keleissä.

Jos ajatuksena on pitkät avomeripurjehdukset tai jopa valtamerten ylitykset, niin silloin kannattaa purjeeseen ommella vielä kolmaskin reivi riittävän korkealle. Näin sitten pärjääkin kovassakin myrskyssä. Tämä onkin tarpeen juuri avomerellä kun ei ole suojaa saarista.

Latoitus

Yleisimmin isopurjeessa on neljä lattaa. Ja sanalla "yleisimmin" tarkoitan venekokoja, joita meidän vesillämme eniten liikkuu. Suuremmissa purjeissa niitä voi toki olla viisi tai kuusikin ja monirunkomeneissä vieläkin enemmän. Mutta pysytään siinä mikä on yleisintä. Eli, neljä lattaa. Tuskin koskaan enää valmistetaan uutta purjetta, jossa kaikki nuo latat olisivat ns. liikkilattoja, eli, lyhyita lattoja. Lähes aina ainakin ylin latta on läpimenevä. Usein myös kaksi ylintä tai jopa kaikki neljä lattaa ommellaan läpilatoiksi. Mikä sitten on hyvä? Mitä hyötyä tai haittaa on läpilatoista?

Läpilattojen hyöty on se, että ne rauhoittavat purjeen lepatusta eri manöövereissä kuten, purjeen nostot, laskut ja reivaaminen. Purjetta on helpompi käsitellä kun se ei lepata ja pauku vaan se käyttäytyy rauhallisemmin. Tämä luonnollisesti myös säästää purjeen kangasta ja purje säilyy parempana pidempään. Läpilatat varsinkin purjeen yläosassa tukevat myös purjeen ahvenselkää. Nykyaikaisessa purjeessa kun on suunniteltu enemmän tai vähemmän tuota ahvenselkää ja latoilla se ahvenselkä tuetaan. Jotkin neulomot suosivat lähtökohtaisesti matkapurjeisiin neljää läpilattaa. Monesti parhaaseen lopputulokseen päästään kuitenkin osittaisella läpilatoituksella, jolloin kaksi ylintä lattaa ovat läpilattoja. Näin saadaan tarvittava tuli purjeen yläosaan ja toisaalta säästetään läpilattojen tuomaa kitkaa purjeen nostoissa ja laskuissa. Osaava purjemyyjä tutkii minkälaisia lattavaunuja sinun mastoosi on saatavilla helpottamaan tuota kitkaa ja kertoo juuri sinun purjeeseesi sopivat vaihtoehdot joista valita.

Purjenumerot

Purjeeseen liimataan lähes aina purjenumerot. Useimmiten ne kuuluvat valmiiksi uuden purjeen hintaan tai ne on muutoin hinnoiteltu mukaan vakiovarusteena. Purjenumero koostuu maatunnuksesta, joka meillä on FIN ja SPV:ltä (Suomen Purjehdus ja veneily) saatavasta numerosta. Tämä on aivan eri kuin maistraatin pakollinen rekisterinumero. Ja kyllä – tuo purjenumero maatunnuksineen EI ole pakollinen. Tarvitset purjenumeron jos aiot mennä kilpailemaan mutta muutoin et. Toki ajatellaan, että jos purjehtii ulkomaille, niin purjeessa on hyvä olla maatunnus. Mutta kuten sanottu, pakollinen se ei kuitenkaan ole. 99% (ei tilastollinen fakta vaan kokemuksen tuomaa mutua) purjehtijoista kuitenkin haluaa purjenumeron ja maatunnuksen purjeeseensa.

Numerot leikataan värillisestä liimakankaasta ja asennetaan purjeen molemmille puolille niin, että styyrpuurin puolen numero ja maatunnus ovat ylempänä kuin paapuurin puoleiset.

Ratsastajat

Isopurjeen etuliikissä on niin kutsutut ratsastajat, jotka kulkevat masto-urassa. Vain hyvin harvoin näitä ei ole. Tällöin purjeessa on niin kutsuttu köysikiikki ja kyseessä on yleensä kilpavene, jolla tai pieni kölivene.

Ratsastajia on montaa eri mallia. Asiantunteva purjeentekijä tietää mikä ratsastaja sopii kenenkin mastonvalmistajan profiiliin. Useimmiten ratsastajat ovat muovisia, sakkelilla tai hihnalla kiinnitettyjä muutaman euron hintaisia ja kantavat mallimerkintää kuten A014 tai HA91 tai jotain muuta. Sellaisiin kohtiin joissa rasitus tai kitka on kova, suositellaan käytettäväksi suurempia komposiitti -ratsastajia tai pyörillä varustettuja rullaratsastajia. Näitä kohtia ovat muun muassa purjeen toppilevy sekä läpilattojen kohdat.

Läplattojen kohdalla on monesti sellaiset läpilattahelat, joihin tuollainen rullaratsastaja kiinnittyy M10 -kierteellä tai hihnalla.

Jos budjettisi sallii, niin laakeroidut "Bat Car" -tyyppiset ratsastajat ovat paras vaihtoehto. Purje nousee ja laskee kuin itsestään kun kitka on minimoitu. Näitä löytyy erilaisia mm. Seldéniltä, Harkenilta ja Antalilta – muutamia mainitakseni

Virtauslangat

Vaikka matkapurjehtijat eivät aina välttämättä niin perustakaan tarkan trimmaamisen päälle, niin silti purjeesta on hyvä löytyä indikaattorit, joita katsomalla päästään perille purjeen trimmistä.

Trimmaaminen ei suinkaan ole vain kilpapurjehtijoiden etuoikeus. Matkapurjehtijalle oikea trimmi tarkoittaa lisääntynyttä matkustusmukavuutta. Vene kallistelee vähemmän ja käyttäytyy puuskissa rauhallisemmin. Trimmillähän tarkoitetaan oikeastaan purjeen asentoa ja muotoa suhteessa vallitsevaan tuuleen.

Hyvä ja oikea trimmi vähentää kallistavaa voimaa ja lisää eteenpäin vievää voimaa. .

On siis päivän selvää, että myös matkapurjehtijan tulisi kiinnittää huomiota trimmaukseen.

Isopurjeen tärkeimmät trimmi-indikaattorit ovat lattojen päissä, takaliikissä olevat liehut, tell-talet, inkkarit, tellarit – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näistä kaikkein tärkein on aivan ylimmän latan päässä oleva liehu. Tuon ylimmän liehun pitää olla "ujo". Se sen siis pitäisi olla näkyvillä vain 50% ajasta. Se aina kurkkaa mutta painuu heti takaisin, kurkkaa ja painuu takaisin liikin taakse. Tämä on hyvä lähtökohta isopurjeen trimmille.

Yksityiskohdat

"Devil is in the details" kuuluu vanha sanonta, jonka alkujaan lausui arkkitehti Ludwig Mies Van Der Rohe. Pitkälle mietityt yksityiskohdat tekevät purjeesi käytöstä vaivatonta.

Vähänkään isommassa purjeessa kannattaa takaliikin snörppi tuoda mastokiikkiä pitkin eteen. Tällöin snörpin kireyden säätäminen tapahtuu siis mastolta, eikä puomin takapäässä kurotellen. Tämähän muuten kuuluu myös turvallisuusajatteluun. Tällainen kulkee nimellä "Over-Head" -snörppi (katso kuva).

Purjeen reivien paikalleen saanti mastolla on joskus tehty viheliäisen vaikeaksi. Jos etureivissä on pelkkä prässätty rengas, on sen paikalleen saaminen ilman auenneita rystysiä miltei mahdotonta reippaassa kelissä. Jos sen sijaan etureivissä on riittävällä mitoituksella kaksi teräsrengasta hihnaan ommeltuna, muuttuu homma paljon helpommaksi. Tällainen gengas/hihna -rakenne kulkee nimellä "Dog-Bone (katso kuva). 

Korkea työnlaatu ja paneutuminen yksityiskohtiin näkyy juuri kaikissa tällaisissa pienissä asioissa, jotka helpottavat purjeen käsittelyä.

Tällaisia asioita tällä kertaa. Mikäli mieltäsi jäi vaivaamaan jokin asia tai haluat muutoin vain tietää lisää vaikka purjeiden materiaaleista niin laita vain viestiä tulemaan. Alla vielä pari kuvaa yksityiskohdista.